Vuonna 1996 pieni virkistyskalastukseen vihkiytynyt kaveriporukka perusti Härkälän kalastusseuran. Perustajat olivat lähtöisin Somerolta Härkälän kylästä. Sittemmin osa perustajista jättäytyi pois, mutta seuraan liittyi kavereitten kavereita ja sukulaisia ja tällä hetkellä kalastusseurassa on enemmän tai vähemmän aktiivisia jäseniä kai viitisenkymmentä. Minä olen yksi näistä. Alusta lähtien seuraan on kuulunut jotakuinkin samanikäisiä miehiä ja näitten poikia. Väkeä on ainakin Somerolta, Salosta, Helsingistä, Espoosta, Porvoosta, Forssasta, Turusta ja Lahdesta. Miehet ovat harmaantuneet ja pojista on tullut miehiä. Pian kai tulee mukaan pojanpoikiakin. Toivottavasti tyttäriäkin joskus.

Seuran toimintaan kuuluu vuosittain kaksi huippuhetkeä: Tallinnan laivalla keväisin pidettävä vuosikokous ja jäsenten välinen kuhanuistelukilpailu ”Kuha-Cup” elokuussa Painiolla. Muutenkin kalastetaan kesät talvet, mutta pienemmällä porukalla eikä seuran nimissä.

Vuosikokouksessa valitaan seuralle puheenjohtaja ja sihteeri ja joskus on intouduttu valitsemaan myös toimikuntia edistämään jotain tiettyä asiaa. Poikkeuksetta toimikuntien työskentely on ollut tuloksetonta ja into kulloisenkin asian edistämiseen on sammunut saman tien kokouksen päätyttyä. Kokouksessa päätetään myös jäsenmaksut, kuha-kupin ajankohta ja mahdolliset sääntömuutokset. Kunniamainintoja jaellaan. Juodaan maljoja. Kinastellaan ja äänestellään. Kiihdytäänkin joskus. Kokouksen jälkeen perehdytään laivamatkailuun ja perillä Tallinnassa kaupungin kirkkoihin ja kulttuurinähtävyyksiin. Niin jotkut kotonaan vaimolle väittävät. Pahempaakin pajunköyttä syötetään. Vanhimmat meistä muka vetäydymme kokouksen jälkeen hytteihimme lepäilemään ja availemaan eväsleipäkääreitä. Syötyään ja juotuaan termoksesta kotona keitetyt kahvit tunnollisimmat kirjoittavat kokousmuistiinpanot puhtaaksi ja paneutuvat levolle herätäkseen aamulla virkeinä Tallinnan kulttuurikierrokselle. Jos totta puhutaan, laiva keinuu usein vielä monta päivää matkan jälkeen. Järjestöelämä on rankkaa.

Kuha-Cupin säännöt ovat vaihdelleet, mutta nykyisin voittaa suurimman kuhan saanut. Punnittavaksi saa tuoda vain vähintään 45-senttisiä kuhia. Voittaja saa vuodeksi kiertopalkinnon, Iso-Valkeen rannasta löydetyn vanhan airon ja nimensä sen lapaan. Palkintojenjaossa soitetaan cd:ltä DDR:n kansallislaulu. Sitä kuunnellessa muistuvat mieleen palkintojenjakoseremoniat 1970- ja 80- luvun olympialaisissa ja maailman- ja Euroopan mestaruuskilpailuissa. Varttuneempi lukija muistaa TV-selostajan alustuksen: ”Saksan demokraattisen tasavallan Helmuut Haase toi maalleen näiden kisojen kaksikymmentäkolmannen  kultamitalin. Hopeakorokkeelle nousee maanmies Wolfgang Shmiit ja pronssia saa niinikään Saksan demokraattisen tasavallan Gyntter Yllrih”. Tuohon aikaan kyseistä hymniä sai kuulla kyllästymiseen asti, mutta kerran vuodessa kuunnellessa iskee sieluun kaiho ja on puristettava kädet nyrkkiin, jotta ei pääsisi parku.

Tänä vuonna Kuha-Cup pidettiin 17.8. Voiton vei hallitseva puheenjohtaja 1,5 kilon kuhallaan. Sää oli tuulinen, päivä pilvinen ja satoikin vähän. Kalantulo oli heikkoa.

Timo Klemelä

"Kuha-Cupin osallistujajoukko vuonna 2008"